LAKITEEMA

Siinäpä se lakipäivä meni. Eipä ollut mitään kommervenkkejä kuin virtuaalipäivässä.

Lainsäädännössä ei juuri pokkeammaa ollut jos vertaa normaalia muuta kuin opetusympäristöä.
Työnjohtajalla ja kouluttajalla on lähestulkoon samat vastuut ja velvoitteet. Ehkä tasapuolisuus ja kielenkäyttö joissakin työympäristöissä poikkeaa eniten. Työturvallisuudessa vastuu työnjohtajalla ja kouluttajalla näyttäisi olevan samat. Opetusympäristössä poikkeavaa oli koulutuspäällikön ja rehtorin vastuu. Rehtorin vastuu ennenkaikkea lisää mahdollisuutta saada uusia ja turvallisia laitteita työsaleihin.

Yllätyksenä oli tuo opetusmateriaalin omistus opettajalla. Koskiskohan tuo kaikkea laatimaani materiaalia Esim. piirustuksia ja näyttömateriaalia vaikka osa niistä on tehty työaikana.

Sorasäännöksistä olisin kaivannut muutaman esimerkin. Pitääpä tutustua ammatillisen koulutuksen sörasäännöksiin,
niissä voisi ilmetä tärkeitäkin asioita.

Onhan se paljon muuttutunut tuo koulumaailma 1967:stä lähtien milloin kansakoulun aloitin.
Kerrankin 70 luvulla apuluokanopettaja kuritti kahta poikaa. Opettaja tuli tuli luokasta ja pyyhki verta käsistä, oli lyönyt poikia nyrkillä. Sai se opettaja varotuksen. Ei nykyaikaan varotuksella selviäisi, kenkää olisi saanut ja elinikäisen opetuskiellon kaupanpäälle. Onneksi nämä ylilyönnit ei kovin yleisiä ole olleet.

Tasapuolisuus enenkaikkea oppilasvalinnoissa tuo vaikeusia. Pitäisi valita henkilöitä mitkä todennäköisesti suoriutuu koko tutkinnosta. Onhan se nykyään talouskysymys. Myös TE-toimistolta tulee omat valinta ehdotukset, ei siinä vällttämättä kouluttajalla sananvaltaa ole.

Oppilaan päihteiden käyttöön on vaikea puuttua. Selvä humalatila on helppo, ohjataan oppilas kotia. Mutta huumeet ja lääketokkura on vaikea tunnistaa ja todistaa. Täytyy vain luottaa omaan ja työkaverin arvioon onko oppilas vaaraksi itselle ja oppilaille.

Että tämmöstä tällä kertaa.