Raamapäivä

Olipa hauska päivä.
Heti aamuavauksessa ymmärsin ympyränmuotoisen ryhmityksen merkityksen. Se antaa tasa-arvoa jokaiselle ryhmässä olevalle. Se jopa rohkaisee ujoakin osallistujaa vuorovaikutukseen. Voisinpa joskus kokeilla.

Milenkkintoista oli esineiden siirrolla korvata fyysisnen esittäminen. Voisi esittää tunteita ja mielipiteitä
tavallaan anonyyminä. Tätä menetelmää voisi käyttää työyteisöissä jonkin vaikean asian käsittelyssä.

Raamanäytelmä ja sitä edeltävä kahdenhengen keskustelu oli kaikista vaikuttavin juttu. Tuli ajatus mieti mitä itse tekisit toisin, voinko vaikuttaa jos jokin asia ei luista. Vaikka työ- tai kouluympäristössä kiussaaminen. Miten uhri ja kiusaaja / kiusaajat voivat ymmärtää asian vakavuuden.

Kerronpa tässä vaiheessa tarinan keskikouluajoilta seitsemänkymmentä luvulta. Aiheena kiusaaminen, eriarvoisuus ja arviointi. Siihen aikaan oli pääsykokeet ja todistuksen arvosanat perusteena keskikouluun pääsemiselle. Eräs varakkaan perheen kaupunkilaispoika tuli maasudulle keskikouluun. Oletettavasti pisteet ei riittänyt parempiin kouluhin. No kaveri kiusasi erästä poikaa ja opettajat käänsi sälkänsä. Kiusattua poikaa oli kotana peloteltu, jos koulusta kuuluu jotain ikävää, etkä ole ollut ihmisiksi niin poikakotiin lähtö tulee. Poika ei voinut puolustautua eikä lyödä takaisin. Otti vain turpaan silloin kun kaupunkilaispoika oli sillä tuulella.
Eräänä kesäiltana oli yhden oppilaan auton akusta loppunut virta. Kaveri oli pöllimetässä, vaikka ikää ei ollut kuin neljätoista ja ajoipa myös autoa. Ei kaveri ollut varakkaasta perheestä, piti perheelle ja itselle särvintä ja opiskelu rahoja tienata. Kiusattu kaveri antoi raktorista lisä virtaa ja kaveri pääsi kotia. Lupasi joskus korvata vaivannäön. Kaveri piti myöhemmin huolen että kiusaaminen loppu.
Joskus kyseltiin kaupunkilaispojalta edoista ja luokalta pääsystä, hänellä tuli kokeista melkein aina nelosia. Arviointi asteikko oli 4-10. Poika vain tuumasi, isä tuo kakkua opettajille niin arvosanat nousee. Pyysi jopa kerran katsomaan kun isä toi kakkua. Se siitä sen ajan koulumaailmasta. Oliskohan raamasta ollut apua tässä tilanteessa.

Mo-kuvatyökalu tehtävässä yllätyin kuvan tehoa, vaikka onhan sanonta, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Oli myös yllätys kuinka vaikevammaisiakin voidaan kouluttaa jopa työelämään. Olen itsekkin huomannut, että ei kaikki kulovammaisetkaan välttämättä osaa lukea tai ymmärrä luettua. Piirränhän minäkin monesti opetustilanteissa erilaisia kuvia ym.

Mo-toiminnallisia vuorovaikutustyökaluja tehtävässä tuli myös uusia näkökantoja. Vaikka minulla on yhdeksän lasta opin jotain uutta lasten vuorovaikutuksesta esim. ei ehdollistaa vaan sanoa tehdään näin. Hauska tekeminen ja lopuksi rentoutus ja rauhottuminen. Aivan ymmärrettäviä asioita joita ei tule ajateltua.

Että tömmöstä tällä kertaa.